abstraction

Käsite · systeemiajattelu · käsitteellistäminen · yksinkertaistaminen

Määritelmä

Abstraktio on ajattelun liike, jossa tarkasteltavasta ilmiöstä erotetaan sen kannalta olennaiset piirteet ja jätetään huomiotta epäolennaiset yksityiskohdat. Sana abstractio tulee latinasta (abstrahere, "vetää pois, irrottaa"). Abstraktio ei ole hämärryttä vaan päinvastoin valikoivaa tarkkuutta: huomio kiinnitetään siihen, millä on merkitystä kulloisenkin kysymyksen kannalta.

Systeemiajattelussa abstraktio on perustyökalu. Se mahdollistaa monimutkaisten kokonaisuuksien käsittelyn nostamalla esiin rakenteellisia yhtäläisyyksiä: auto, organismi ja organisaatio voidaan kaikki nähdä järjestelminä, joilla on input, process ja output. Tämä ei ole sattumaa — se on abstraktion tulos.

Abstraktiotasoja on useita:

Korkea abstraktio — "tämä on takaisinkytkentäsilmukka" (pätee säätötekniikkaan, biologiaan, sosiologiaan).
Keskitason abstraktio — "termostaatti säätelee huoneen lämpötilaa" (ilmiö tunnistettu, yksityiskohdat jätetty).
Matala abstraktio — "Honeywell T6 -termostaatti kääntyy 23,4°:een kello 18:00" (yksityiskohtainen, ei yleistettävissä).

Abstraktion vastakohtana voidaan pitää reductionism:ia, joka selittää kokonaisuuden osiensa kautta, sekä konkreettista yksityiskohtaisuutta. Hyvä systeemianalyysi liikkuu abstraktiotasojen välillä tarkoituksenmukaisesti.

Alkuperä

Abstraktion käsite on filosofian klassikko: Aristoteles kuvasi abstrahointia muotona erottaa olioista niiden yleinen olemus. Keskiajalla skolastikot kävivät debattia universaalien luonteesta — ovatko yleiskäsitteet todellisia vai pelkkiä nimiä. Moderni tieteenfilosofia (Galileo, Descartes, Locke) käsitteli abstraktiota empiirisenä yksinkertaistamisena.

1900-luvulla Norbert Wiener, Ludwig von Bertalanffy ja general-systems-theory nostivat abstraktion systeemiteorian ytimeksi: samat rakenteet toistuvat eri aloilla. Tietojenkäsittelytiede formalisoi abstraktion käsitteen data abstraction -termin kautta 1960-luvulla (Dijkstra, Parnas), ja object-oriented -ajattelu teki siitä käytännön ohjelmistotyön perustan.

Systeemiajattelun opetuksessa abstraktio on yksi Donella Meadowsin keskeisistä työkaluista: kyky tunnistaa saman rakenteen eri ilmenemismuotoja on oppijan tärkein taito.

Yhteydet muihin käsitteisiin

modeling — abstraktio on mallintamisen ydin: malli on aina abstrahoitu kuva todellisuudesta.
decomposition — abstraktion vastapari: pilkkominen osiin.
reductionism — äärimmäinen abstraktio yksityiskohtiin.
holism — abstraktion vastapaino: kokonaisuuden ensisijaisuus.
emergence — ilmiöitä, jotka näkyvät vain korkeamman abstraktiotason kautta.
system itse on abstraktio: tapa nähdä joukko elementtejä kokonaisuutena.
paradigm — laaja abstraktiokehys, joka ohjaa havainnointia.

Missä oppitunneissa käsitellään

Käsite esitellään Abstraktio ja mallintaminen -oppitunnilla, jossa käydään läpi abstraktiotasot ja niiden vaihtelu. Syventävä käsittely Systeemiajattelun alkeet -oppitunnilla, jossa abstraktiota verrataan holism:iin ja reductionism:iin.

Lähteet