general-systems-theory

Käsite · systeemiajattelu · peruskäsite · tieteenfilosofia

Määritelmä

Yleinen systeemiteoria (saks. Allgemeine Systemtheorie, engl. General System Theory, lyh. GST) on Ludwig von Bertalanffyn 1930-luvulta 1960-luvulle muotoilema tieteenfilosofinen ja metodologinen ohjelma, jonka mukaan on olemassa rakenteellisia samankaltaisuuksia ja yhteisiä lakeja, jotka pätevät eri tieteenalojen järjestelmissä. Bertalanffy väitti, että fysikaalisten, biologisten, psykologisten ja sosiaalisten järjestelmien välillä on isomorfismeja — yhteisiä matemaattisia rakenteita — jotka eivät palaudu mihinkään yksittäiseen tieteenalaan.

Bertalanffyn ydinajatus voidaan tiivistää kolmeen teesiin. Ensinnäkin, järjestelmillä on yhteisiä rakennepiirteitä riippumatta siitä, mistä aineesta tai energiasta ne koostuvat: avoimuus, takaisinkytkentä, tasapainon hakeutuminen, hierarkia, emergenssi. Toiseksi, näitä piirteitä voidaan kuvata isomorfeilla matemaattisilla malleilla (esim. differentiaaliyhtälöillä, verkkoteorialla, informaatioteorialla), jotka ovat sovellettavissa moniin eri tieteenaloihin. Kolmanneksi, tieteiden välinen yhteistyö ("interdisciplinarity") ei ole vain soveltavaa, vaan teoreettisesti perusteltua: yhteiset lait ovat löydettävissä vain, jos tieteenalat keskustelevat keskenään.

Yleinen systeemiteoria erottaa avoin, suljettu ja eristetty järjestelmä; korostaa tasapainon dynaamisuutta (dynamical equilibrium, homeostasis); esittää järjestelmät hierarkioina (hierarchy) ja holoneina (osa ja kokonaisuus samanaikaisesti); sekä korostaa takaisinkytkentöjä (feedback-loop, negative-feedback, positive-feedback) järjestelmän käyttäytymisen lähteenä. Näistä käsitteistä tuli myöhemmin koko systeemiajattelun ja -tieteen perussanasto.

GST ei kuitenkaan ollut vain akateeminen ohjelma. Se oli myös vastarinta 1900-luvun alkupuolen tieteen erikoistumiselle ja reduktionismille. Bertalanffyn mielestä tieneenhaarojen eriytyminen oli johtanut tilanteeseen, jossa kokonaisuus — "elämä", "yhteiskunta", "ihminen" — uhkasi kadota näkyvistä. GST oli tapa palauttaa kokonaisuus tieteen näköalaan.

Alkuperä

Ludwig von Bertalanffy (1901–1972) oli itävaltalainen biologi, joka kehitti 1920-luvulta lähtien teoreettista biologiaa ja erityisesti organismien kasvun dynamiikkaa. Hän huomasi, että monet biologist ja muiden tieteiden ilmiöt eivät sopineet 1800-luvun mekanistiseen maailmankuvaan ja että tarvittiin uusi, kokonaisvaltaisempi viitekehys. Vuonna 1937 Bertalanffy esitteli Chicagon yliopiston filosofisessa seminaarissa ensimmäisen kerran "yhteisen systeemiteorian" idean. Hänen keskeinen teoksensa Theoretische Biologie (1932) ja myöhempi General System Theory (1968) muotoilivat ohjelman lopullisesti.

Bertalanffyn ohjelma sai pian rinnalleen toisia virtauksia. Norbert Wiener julkaisi 1948 Cybernetics-teoksen, joka korosti säätöä ja viestintää elävissä ja keinotekoisissa järjestelmissä. W. Ross Ashby muotoili An Introduction to Cybernetics -teoksessaan (1956) säännöt säätöpiireille. Jay Forrester kehitti 1950-luvulla systeemidynamiikan. 1954 perustettiin Society for General Systems Research (myöhemmin International Society for the Systems Sciences, ISSS), joka yhdisti nämä virtaukset yhdeksi kansainväliseksi liikkeeksi. Bertalanffy oli yhdistyksen ensimmäinen presidentti.

Myöhemmin Kenneth Boulding, Rapoport, Gerard ja muut kehittivät GST:tä edelleen. Bouldingin Discipline of the Social Sciences ja Russell Ackoffin tutkimus toivat sen organisaatiotieteisiin ja johtamiseen. 1970- ja 1980-luvuilla GST sulautui osittain uusiin tieteenaloihin: systeemidynamiikkaan, systeemitekniikkaan, systeemi- ja informaatiotieteisiin. Bertalanffyn ydinajatukset — isomorfismi, avoimuus, hierarkia, dynaaminen tasapaino — säilyivät kuitenkin kaikkien näiden kenttien perustana.

V.A. Shiva Ayyadurai on 2020-luvun teoksissaan (System and Revolution, 2024; The Science of Everything, 2023) palannut Bertalanffyn ohjelmaan ja laajentanut sitä: GST ei hänelle ole vain tieteidenvälinen menetelmä, vaan ontologinen kuvaus todellisuudesta, jossa eri olemisen tasot ovat rakenteellisesti samanlaisia. Tässä mielessä GST on Ayyaduraille silta länsimaisen tieteen ja itäisten perinteiden (ayurveda, jooga, tantra) välillä.

Yhteydet muihin käsitteisiin

Yleinen systeemiteoria on oppimispolun käsitteellinen perusta. Se on systems-thinking-ajattelun ja systems-theory-teorian filosofinen emä. Se esitteli käsitteet system, open-system, closed-system, isolated-system, boundary, environment, hierarchy ja holon. Se on feedback-käsitteen, negative-feedbackin ja positive-feedbackin esi-isä, ja se yhdistyi myöhemmin Norbert Wienerin kybernetiikkaan. Sen sovelluksiin kuuluvat cybernetics, control-theory, control-systems-engineering, system-dynamics, systems-biology ja viable-system-model. Vertauskuvallisesti GST on "isomorfismin oppi" — oppi siitä, että sama rakenne esiintyy eri aineissa.

Missä oppitunneissa käsitellään

Yleistä systeemiteoriaa käsitellään foundations-kansion oppitunneilla "Bertalanffy ja yleinen systeemiteoria", "Isomorfismi tieteiden välillä", "Avoin, suljettu ja eristetty järjestelmä", "Tasapainon dynamiikka" ja "Hierarkia ja holonit". cybernetics-kansiossa se on Wienerin ja Ashbyn taustafilosofiana. methods-kansiossa se on systeemidynamiikan ja systeemitekniikan menetelmien yhteinen nimittäjä. philosophy-kansiossa sitä tarkastellaan tieteenfilosofisena ohjelmana suhteessa reductionismiin ja holismiin. applications-kansiossa sen sovelluksia ovat systems-biology, systems-health ja organisaatiotutkimus.

Lähteet

Ludwig von Bertalanffy, Theoretische Biologie (1932). Ludwig von Bertalanffy, General System Theory: Foundations, Development, Applications (George Braziller, 1968). Ludwig von Bertalanffy, "An Outline of General System Theory" (British Journal for the Philosophy of Science, 1950). Kenneth E. Boulding, "General Systems Theory — The Skeleton of Science" (Management Science, 1956). W. Ross Ashby, An Introduction to Cybernetics (1956). Norbert Wiener, Cybernetics (1948). V.A. Shiva Ayyadurai, System and Revolution (2024) ja The Science of Everything (2023).

Aiheeseen liittyy

• general-systems-theory — tämä käsite
• systems-thinking — yleisen systeemiteorian sovellus ajattelutapana
• systems-theory — yleisen systeemiteorian akateeminen seuraaja
• system — järjestelmä, jonka GST yleisti
• open-system — GST:n perusluokittelu
• closed-system — GST:n perusluokittelu
• isolated-system — GST:n perusluokittelu
• boundary — GST:n keskeinen rajan käsite
• hierarchy — GST:n hierarkkinen rakenne
• holon — Koestlerin muotoilu GST:n holon-käsitteestä
• feedback-loop — GST:n ja kybernetiikan yhteinen ydin
• reductionism — GST:n vastakohtainen lähestymistapa
• holism — GST:n sukulaisfilosofia
• emergence — Bertalanffyn korostama ilmiö
• dynamical-equilibrium — avoimien järjestelmien tasapainotila
• homeostasis — biologinen GST:n sovellus
• rosetta-stone — GST siltana tieteiden ja perinteiden välillä

Lähteet: Ludwig von Bertalanffy — General System Theory (1968); Kenneth E. Boulding — "General Systems Theory — The Skeleton of Science" (1956); W. Ross Ashby — An Introduction to Cybernetics (1956); V.A. Shiva Ayyadurai — System and Revolution (2024).