paradigm
Määritelmä
Paradigma (paradigm) on tieteenfilosofi Thomas S. Kuhnin vuonna 1962 teoksessa The Structure of Scientific Revolutions esittelemä käsite, joka tarkoittaa kulloinkin hallitsevaa joukkoa oletuksia, käsitteitä, menetelmiä, esimerkkejä ja arvoja, joiden puitteissa tieteellinen tutkimus ja arkiajattelu tapahtuvat. Paradigma ei ole yksittäinen teoria, vaan kokonainen ajattelukehys, joka määrittelee, mitä pidetään kysymisen arvoisena, mitä todisteina ja mitä selityksenä.
Systeemiajattelun piirissä paradigmat ymmärretään usein syvemmiksi kuin pelkiksi teorioiksi. Donella Meadows nimesi ne vuonna 1999 artikkelissaan Leverage Points: Places to Intervene in a System koko systeemihierarkian korkeimmaksi vaikutuspisteeksi (leverage point): paradigmatason muutos on kaikkein voimakkain, mutta myös vaikein tapa muuttaa järjestelmän käyttäytymistä.
Paradigman keskeisiä piirteitä ovat:
- Esimerkkivoima: käytäntö ratkaisee, mitä pidetään hyvänä tieteenä (Kuhn: exemplars).
- Anomaliensietokyky: poikkeuksia sallitaan, kunhan paradigma ydin säilyy.
- Mahdollistavuus: paradigma määrittää, millaisia kysymyksiä voidaan esittää.
- Kategoriavirheet: toisen paradigman käsitteitä ei ymmärretä oman sisällä.
Alkuperä
Sana paradigma tulee kreikan sanasta παράδειγμα (paradeigma), "malli", "esimerkki", "kaava". Se esiintyy Aristoteleen teoksessa Analytica posteriora, jossa se tarkoittaa esimerkkitapausta, jonka perusteella ymmärretään yleistä.
Thomas Kuhn ei lainannut käsitettä Aristoteleelta tietoisesti — hän muotoili sen uudelleen 1900-luvun tieteen historian pohjalta. Kuhnin mukaan tiede ei etene pelkän kumulatiivisen totuuden keräämisenä, vaan tieteellisten vallankumousten kautta: vakiintunut paradigma alkaa tuottaa yhä enemmän poikkeamia (anomalies), kunnes kriisi synnyttää uuden paradigman, joka korvaa vanhan.
Kuuluisia esimerkkejä paradigman vaihdoksista:
- Geosentrinen → heliosentrinen maailmankuva (1500-luku).
- Mekanistinen newtonilainen → suhteellisuus- ja kvanttimekaniikka (1900-luku).
- Reduktionismi → holismi ja systeemiajattelu (1900-luvun jälkipuoli).
Systeemiajattelun näkökulmasta kukin näistä on paitsi tieteellinen vallankumous myös maailmankuvan muutos — käsitys siitä, miten maailma koostuu ja miten sitä tulee tutkia.
Yhteydet muihin käsitteisiin
- systems-thinking — itse systeemiajattelu on paradigma reductionsimin rinnalla.
- reductionism — vastaparadigma, joka selittää kokonaisuuden osista.
- holism — kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.
- leverage-point — Meadows sijoitti paradigman korkeimmaksi vaikutuspisteeksi.
- emergence — ilmiö, jonka reduktionistinen paradigma usein ohittaa.
- worldview — arkipäiväinen vastine paradigmalle.
- modeling — paradigma määrittää, millaisia malleja pidetään kelvollisina.
- abstraction — abstraktion taso riippuu paradigmasta.
Missä oppitunneissa käsitellään
Paradigma-käsite esitellään Kuhn ja tieteen vallankumoukset -oppitunnissa sekä Systeemiajattelun paradigma -jaksossa, jossa Meadowsin vaikutuspistehierarkia käydään läpi. Käytännön harjoituksia on Maailmankuvan muutos -tunneilla.
Lähteet
- Kuhn, T. S. — The Structure of Scientific Revolutions (1962, 3. laajennettu painos 1996)
- Meadows, D. — Leverage Points: Places to Intervene in a System (1999)
- Masterman, M. — The Nature of a Paradigm (1970)
- Capra, F. — The Turning Point (1982)
- Gould, S. J. — The Structure of Evolutionary Theory (2002)