anapanasati
Määritelmä
Ānāpānasati (pali-kielellä; sanskritiksi ānāpānasmṛti) on buddhalainen meditaatiokäytäntö, jossa harjoittaja ohjaa tarkkaavuutensa sisään- ja uloshengitykseen. Sana tarkoittaa kirjaimellisesti "hengityksen muistamista" tai "hengityksen läsnäoloa" — huomio ei siis seuraa hengitystä mekaanisesti, vaan asettuu sen luonteeseen.
Käytännössä ānāpānasati sisältää neljä päävaihetta (tai klassisesti kuusitoista tetraadia):
- Kehon rauhoittaminen — pitkän ja lyhyen hengityksen havainnointi.
- Tuntemuksen tunnistaminen — koko kehon hengitys kokonaisuutena.
- Mielen rauhoittaminen — hengitystä rauhoittamalla mieli hiljenee.
- Vapautuminen — hengitys nähdään katoavana ilmiönä (anicca), mikä avaa näkemyksen.
Ānāpānasati on theravada-buddhalaisuuden vanhin dokumentoitu meditaatiomuoto ja toimii lähtökohtana myöhempään vipassana-harjoitukseen.
Alkuperä
Ānāpānasati on dokumentoitu jo Buddhaa lähimmissä teksteissä, erityisesti Ānāpānasati Sutta -nimisessä opetuksessa (Majjhima Nikāya 118), joka ajoittuu noin 500 eaa. Sen opetti Buddha Sāvatthissa, ja se on yksi varhaisimmista systemaattisista kuvauksista meditaatiomenetelmästä.
Etymologia selventää käsitettä tarkasti:
- āna (आन) = sisäänhengitys, juuresta an ("hengittää")
- apāna (अपान) = uloshengitys, samasta juuresta etuliitteellä apa ("pois, ulospäin")
- sati (सति) = muisti, läsnäolo, tietoinen tarkkaavuus; samaa juurta kuin sanskritin smṛti
Palin kielessä sati ei tarkoita menneen muistamista, vaan jatkuvaa läsnäoloa — kykyä pitää kohde mielessä. Siksi ānāpānasati on parempi kääntää "hengityksen jatkuvaksi tietoisuudeksi" kuin "hengityksen muistamiseksi".
Käytäntö levisi Kaakkois-Aasiaan, missä siitä kehittyivät thaimaalainen, burmalainen ja laoslainen anapanasati-perinne. Lännessä se tuli tunnetuksi Jack Kornfieldin, Sharon Salzbergin ja Joseph Goldsteinin kaltaisten opettajien mukana 1970-luvulta lähtien. Vipassana-meditaation keskukset (Goenka, Mahāsi) systemoivat käytännön nykymuotoonsa.
Miten liittyy muihin käsitteisiin
- meditation — ānāpānasati on meditaation klassisin muoto.
- breath-awareness — ānāpānasati on breath-awareness'n buddhalainen ja systemaattinen muoto.
- anapanasati itse — tämä tietosanakirjan sivu.
- mindfulness — länsimainen mindfulness juontaa juurensa sati-käsitteestä, joka on ānāpānasatin ydin.
- pranayama — jooginen hengityssäätely eroaa ānāpānasatista: joogissa säädetään hengitystä aktiivisesti, buddhalaisessa käytännössä vain havainnoidaan.
- vipassana — ānāpānasati on vipassanan esivaihe.
- samatha — ānāpānasati tuottaa samathan (rauhoittumisen) ennen vipassanaa.
Missä oppitunneissa käsitellään
Ānāpānasatia käsitellään oppitunnissa 0005 — Mindfulness: ajatus vs. minä, jossa hengityshavainto esitellään tarkkaavuuden perusankkurina. Hengitys tulee esiin myös oppitunnissa 0002 — DBT: STOP ja TIPP yhtenä kehon säätelyn väylänä.
Esimerkki
Perinteinen aloitus: istu ristijalkaan tai tuolille selkä suorana, silmät suljettuna. Vie huomio sieraimiin tai ylähuulen ja nenän väliseen kohtaan, jossa sisään- ja uloshengityksen lämpötilaero tuntuu. Seuraa vain hengitystä — älä säätele sitä, älä ohjaa sitä, älä yritä tehdä siitä syvempää tai rauhallisempaa. Jos mieli lähtee ajatukseen, huomaa se, ja palaa hengitykseen ilman moitetta. Tee näin 10–20 minuuttia päivittäin. Perinteisessä opetuksessa harjoitusta jatketaan vähintään useita viikkoja ennen kuin edetään neljään tetraadiin.