Emergentit ominaisuudet

Käsite · systeemiajattelu · emergenssi · kompleksisuus · epistemologia

Määritelmä

Emergentit ominaisuudet ovat järjestelmän tason ominaisuuksia, joita sen yksittäisillä osilla ei ole, ja joita ei voida ennustaa tutkimalla osia erillisinä. Kun osat järjestyvät vuorovaikutukseen keskenään, syntyy kokonaisuuden tasolle uusia piirteitä — kuten märkyys vedessä, tietoisuus neuroneista, myrskyn voima ilmamolekyyleistä tai markkinahinta yksittäisistä ostopäätöksistä.

"Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa." — Aristoteles, Metafysiikka

Emergentti ominaisuus on systeemin makroskaalan ilmiö, jota ei voi palauttaa osiensa mikroskaalan ominaisuuksiin. Tämä ei tarkoita, etteikö emergenssi perustuisi osiin — kaikki emergentit ilmiöt ovat lopulta seurausta osien vuorovaikutuksesta. Se tarkoittaa, ettei selitys palaudu yksinomaan osiin.

Systeemiajattelussa emergenssi on peruskäsite. Se perustelee, miksi systeemin analysointi vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa pelkän reduktion sijaan.

Alkuperä

Filosofinen juuri on Aristoteleen lauseessa "το ὅλον πρό τι τῶν μερῶν" ("kokonaisuus on jotain ylitse osiensa"). Käsite tuli nykyaikaiseen tieteeseen 1800-luvulla muun muassa G. H. Lewesin teoksessa Problems of Life and Mind (1875), joka erotti resultantin (summautuvan) ja emergentin ilmiön.

1900-luvulla emergenssi sai vahvan jalansijan yleisen systeemiteorian (general-systems-theory), kybernetiikan ja myöhemmin kompleksisuustieteen piirissä. Buckminster Fuller puhui synergeettisistä ominaisuuksista, ja Philip Anderson julkaisi kuuluisan esseen More Is Different (1972), joka puolusti emergenssiä reduktionismia vastaan.

Yhteydet muihin käsitteisiin

emergenssi — laajempi synonyyminen ilmiö.
holismi — filosofinen kanta, joka korostaa kokonaisuutta.
reduktio — vastakohtainen lähestymistapa.
holoni — kokonaisuus, joka on samalla osa suurempaa.
faasisiirtymä — tyypillinen emergenttien ilmiöiden lähde.
itsensä organisoituminen — järjestäytyminen ilman keskitettyä ohjausta.
kompleksinen adaptiivinen systeemi — emergentin käyttäytymisen tyyssija.
kompleksisuus — ilmiöiden yhteinen nimittäjä.
hierarkia — emergentit tasot organisoituvat usein kerroksittain.
yleinen systeemiteoria — Bertalanffyn kehys.

Missä oppitunneissa käsitellään

Emergentit ominaisuudet ovat keskeinen käsite [[../lessons/emergenssi.html|Emergenssi]]-oppitunnilla sekä [[../lessons/reduktio-vs-holismi.html|reduktio vs. holismi]] -oppitunnilla. Käytännön esimerkkejä käsitellään [[../lessons/kompleksisuus.html|kompleksisuuden]] ja [[../lessons/faasisiirtymat.html|faasisiirtymien]] oppitunneilla.

Lähteet