Perusteet · Oppitunti 0001/6

Mikä on järjestelmä?

Järjestelmä ei ole osien summa. Se on kolmen asian yhteispeli: osat, niiden vuorovaikutukset ja yhteinen tarkoitus.

Sanalla järjestelmä on tapana lentää ohi. Puhumme talousjärjestelmästä, ekosysteemeistä, järjestelmästä joka on rikki, järjestelmästä jota vastaan taistellaan. Mutta harvoin pysähdytään kysymään: mitä järjestelmä oikeasti on?

Tämä oppitunti tekee juuri sen. Se on koko oppimispolun peruskivi, ja lähes kaikki myöhemmät käsitteet — takaisinkytkennästä emergenssiin — rakentuvat tämän oppitunnin varaan.

Kolme ainesosaa

Donella Meadows, systeemiajattelun selkeä ääni, antaa työkalun: järjestelmä on jotain, joka koostuu kolmesta osasta. Ei kahdesta, ei neljästä — kolmesta.

Ja kolmas — se jonka useimmiten unohtavat:

3. Tarkoitus tai funktio (purpose) — se minkä vuoksi järjestelmä on olemassa, sen tuottama tulos. Pyörän tarkoitus on kuljettaa ihmisen paino paikasta toiseen. Tarkoitus ei ole osa itsessään, mutta se on järjestelmän tärkein ominaisuus — sillä se määrittää mitä järjestelmä oikeasti tekee.

Miksi järjestely ei ole järjestelmä

Kuvittele kasa pyörän osia lattialla. Runko, renkaat, kammet, ketju — kaikki siellä. Onko tämä järjestelmä? Ei. Se on kokoelma.

Mitä puuttuu? Vuorovaikutukset. Osat eivät vaikuta toisiinsa. Runko ei kannata renkaita, ketti ei välitä liikettä, jarrut eivät pura. Vaikka osat ovat täsmälleen samat kuin koottussa pyörässä, tämä kasa ei ole järjestelmä, koska se ei tee mitään.

Tämä on tärkeä oivallus: järjestelmä ei ole osien summa. Järjestelmä syntyy vasta, kun osien välille muodostuu vuorovaikutussuhteita, jotka yhdessä tuottavat jotain, mitä yksittäiset osat eivät voi tuottaa yksin.

Tarkoitus — järjestelmän salatumpi puoli

Meadows tekee terävän erottelun: järjestelmällä on esitetty tarkoitus (mitä sen suunnittelijat sanovat sen tekevän) ja havaittu tarkoitus (mitä se todellisuudessa tekee). Nämä kaksi eivät ole sama asia.

"The best way to deduce the system's purpose is to watch for a while and see what the system actually does." — Donella Meadows

Esimerkki: yliopiston esitetty tarkoitus on tuottaa tietoa ja kouluttaa kriittisiä ajattelijoita. Sen havaittu tarkoitus — se mitä se todellisuudessa toistuvasti tekee — saattaa olla tutkimusrahoituksen maksimointi, tutkintojen tuottaminen teollisuuden tarpeisiin ja oman instituution kasvattaminen. Nämä eivät ole sama asia, ja erojen ymmärtäminen on systeemiajattelun ydintä.

Tämä oivallus on kaikkialla. Autotehtaan esitetty tarkoitus on valmistaa laadukkaita autoja. Sen havaittu tarkoitus saattaa olla voittoa tuottavien yksiköiden puolustaminen. Sosiaalihuollon esitetty tarkoitus on suojella heikkoja. Sen havaittu tarkoitus on usein byrokratian itsensä ylläpitäminen.

Ackoff ja kokonaisuus joka on enemmän

Russell Ackoff (1919–2009), Wharton Schoolin systeemiajattelija, ilmaisi asian tiukemmin: järjestelmä on kokonaisuus, joka ei voi toimia osiensa summana. Jos otat järjestelmästä osan pois, järjestelmä menettää jotain olennaista — ei vain vähennä.

Autosta moottorin poisottaminen ei tee autosta "80 % autoa". Se tekee siitä ei-auton. Kehosta sydämen poisottaminen ei tee kehosta "99 % ihmistä". Se tekee ruumiista.

Tämä erottaa järjestelmän kumulatiivisesta kokonaisuudesta. Kasassa rahaa on summa. Pankki — joka koostuu ihmisistä, prosesseista, pääomasta ja tavoitteista — on järjestelmä, koska se tekee asioita joita pelkkä rahasumma ei voisi.

Avoimen ja suljetun jako

Kaikki järjestelmät voidaan jakaa sen mukaan, vaihtavatko ne mitä ympäristönsä kanssa:

Lisäksi on eristetty järjestelmä — ideaalinen fysiikan käsite, joka ei käytännössä vaihda mitään. Termospullo on likieristetty lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä kaikki järjestelmät ovat avoimia.

Tärkeä käytännön sääntö: lähes kaikki kiinnostavat järjestelmät ovat avoimia. Suljettuja järjestelmiä on lähinnä laboratoriossa. Kun alat etsiä järjestelmiä omassa elämässäsi, oleta avoimuus — ja kysy sitten: mitä se vaihtaa, ja minkä suunnan?

Miksi tämä kaikki merkitsee

Tämä oppitunti ei ole vain sanasto. Se on tapa katsoa. Kun ymmärrät järjestelmän kolme osaa, alat nähdä maailman eri tavalla:

• Kun järjestelmä ei toimi, ensimmäinen kysymys ei ole "mikä osa on rikki" — vaan "ovatko vuorovaikutukset ehjiä". Usein osat ovat kunnossa mutta suhteet ovat katkenneet.
• Kun järjestelmä tekee jotain odottamatonta, kysyt "mikä on sen todellinen tarkoitus" — ei mihin sen on tarkoitus kykeneä, vaan mitä se tekee.
• Kun haluat muuttaa järjestelmää, et aloita osista — aloitat tarkoituksesta ja vuorovaikutuksista. Osien vaihtaminen samalla rakenteella ei muuta järjestelmää.

Tämä on systeemiajattelun siemen. Kaikki seuraavat oppitunnit — takaisinkytkennästä emergenssiin — perustuvat tähän kolmijakoon.

Pysähdy ja tarkastele

Valitse jokin järjestelmä omasta elämästäsi — työpaikka, perhe, kerho, sijoitussalkku, liikennejärjestely. Sitä ei tarvitse sanoa ääneen.

Jos kolmas kysymys tuntui vaikealta — hyvällä tavalla. Ero esitetyn ja havaitun tarkoituksen välillä on usein paikka, jossa järjestelmä paljastaa itsensä.

Liittyvät käsitteet

• system — tämän oppitunnin ydinkäsite
• systems-thinking — ajattelutapa jonka peruskohde järjestelmä on
• systems-theory — järjestelmän muodollinen akateeminen teoria
• open-system — ympäristönsä kanssa vaihtava järjestelmä
• closed-system — suljettu järjestelmä
• isolated-system — eristetty järjestelmä
• environment — järjestelmän ulkopuolinen todellisuus
• boundary — järjestelmän raja
• subsystem — järjestelmän osa, joka on itsessään järjestelmä
• emergence — järjestelmän tasolla syntyvä uusi ominaisuus

Lähteet: Donella H. Meadows — Thinking in Systems (Chelsea Green, 2008); Russell L. Ackoff — Redesigning the Future (Wiley, 1974); Ludwig von Bertalanffy — General System Theory (1968).