disturbance

Käsite · systeemiajattelu · kontroliteoria · tasapainon horjuttaminen

Määritelmä

Disturbance (häiriö) on mikä tahansa ulkoinen tai sisäinen tekijä, joka työntää systeemin pois sen tasapainotilasta. Käsite on peräisin klassisesta kontroliteoriasta ja yleisestä systeemiteoriasta, ja V. C. Ayyadurai nostaa sen keskeiseksi osaksi olemassaolon arkkitehtuuria. Sana tulee latinasta disturbare — "sekoittaa, häiritä".

Disturbance ei ole sinänsä "paha" eikä "hyvä". Se on neutraali sysäys, joka pakottaa systeemin reagoimaan. Reaktion laatu — ja se, palautuuko systeemi tasapainoon, siirtyykö uuteen tilaan vai hajoaako — riippuu disturbanceen voimakkuudesta, systeemin resilienssistä ja sen adjustment-mekanismeista.

Ayyadurain viitekehyksessä disturbance voidaan luokitella kolmella akselilla:

Alkuperä

Disturbance-käsite vakiintui 1940-luvun kontroliteoriassa, erityisesti Norbert Wienerin kybernetiikassa ja W. R. Ashbyn homeostaasin teoriassa. Walter Cannon esitteli 1932 käsitteen homeostasis — elimistön kyvyn vastustaa ulkoisia häiriöitä — josta disturbance-käsite saa biologisen perustansa.

Ayyadurai laajentaa disturbance-käsitteen ayurvedan ja sidhan kehyskertomukseen. Hänen mukaansa dosha-epätasapaino — vatan, pitan tai kaphan poikkeama niiden luonnollisesta tilasta — on disturbance. Samoin mielen häiriö, sosiaalinen kriisi tai ekologinen muutos. Tässä viitekehyksessä disturbance ei ole vain tekninen termi vaan filosofinen peruskäsite: kaikki olemassaolo on jatkuvaa disturbanceen ja adjustmenten vuoropuhelua.

Yhteydet muihin käsitteisiin

Missä oppitunneissa käsitellään

Disturbance esitellään control systems -oppitunnilla osana klassista säätöteoriaa, ja homeostaasi-oppitunnilla biologisena ilmiönä. Ayyadurain viitekehyksessä disturbance on keskeinen ayurveda ja systeemiajattelu -oppitunnilla sekä ISS-tilan saavuttamisen logiikassa.

Lähteet

Aiheeseen liittyy