resilience
Määritelmä
Resilienssi (engl. resilience) on dynaamisen systeemin kyky kestää, sopeutua ja toipua häiriöistä säilyttäen oleellisen rakenteensa ja toimintakykynsä. Toisin kuin robustius, joka korostaa muuttumattomuutta, resilienssi sallii muutoksen — ja usein edellyttää sitä.
Resilienssiä kuvataan tyypillisesti kolmella toisiaan täydentävällä ulottuvuudella:
- Vastustuskyky — kuinka paljon häiriötä systeemi sietää ennen kuin sen rakenne murtuu.
- Palautuvuus — kuinka nopeasti systeemi palaa entiseen tilaansa häiriön jälkeen.
- Sopeutumiskyky — kuinka hyvin systeemi oppii ja uudelleenorganisoituu uusiin olosuhteisiin.
Sosioekologisessa tutkimuksessa resilienssi tarkoittaa systeemin kykyä selviytyä ja uudistua — kykyä, joka sisältää oppimisen, innovaation ja transformatiivisen muutoksen. Resilienssi ei siis ole "paluu entiseen", vaan kyky jatkaa toimintaa muuttuneissa olosuhteissa.
Alkuperä
Termi tulee latinan verbistä resilire ("hypätä takaisin, ponnahtaa"). Fysiikassa ja materiaalitieteissä se tarkoittaa kappaleen kykyä palautua muodonmuutoksesta. Psykologiassa resilienssiä alettiin tutkia 1970-luvulta lähtien lasten ja sotaveteraanien selviytymisen yhteydessä.
Ekologiassa käsite vakiintui C. S. Hollingin vuonna 1973 julkaistussa klassikkoartikkelissa Resilience and Stability of Ecological Systems, joka erotti resilienssin ja stabiilisuuden toisistaan: stabiili systeemi vastustaa muutosta, resilientti systeemi joustaa ja palaa.
1990- ja 2000-luvuilla käsite laajeni sosioekologiseksi (social-ecological resilience) Carl Folken, Per Olssonin ja Resilience Alliance -tutkijaverkoston ansiosta. Samalla kehittyi panarchy-teoria, joka kuvaa adaptiivisten syklien ja skaalautuvien resilienssitasojen vuorovaikutusta. Nykyään resilienssiä käytetään ekologian, ilmastotieteen, psykologian, taloustieteen, kaupunkisuunnittelun ja kyberturvallisuuden kentillä.
Yhteydet muihin käsitteisiin
Resilienssi on systeemiajattelun ydinkäsite ja linkittyy erityisesti seuraaviin:
- robustius — robustius on resilienssin "kapeampi" sukulaiskäsite: kestää muuttumatta.
- häiriö — häiriöt ovat resilienssin kohde ja mittakaava.
- negatiivinen palaute — vakauttavat palautesilmukat ylläpitävät resilienssiä.
- homeostaasi — biologinen resilienssi on homeostaattisen säätelyn ilmentymä.
- [[adaptation|sopeutuminen]] — oppiminen ja mukautuminen vahvistavat resilienssiä pitkällä aikavälillä.
- kompleksinen adaptiivinen systeemi — CAS-systeemit ovat luonteeltaan resilienttejä.
- faasisiirtymä — resilienssi rajaa tilaa, jossa systeemi pysyy ennen haarautumispistettä.
- [[redundancy|redundanssi]] — toiminnallinen päällekkäisyys lisää resilienssiä.
Missä oppitunneissa käsitellään
Resilienssiä käsitellään [[../lessons/kompleksisuus-ja-kaaos|Kompleksisuus ja kaaos]] -oppijaksossa osana adaptiivisten syklien teoriaa ja panarchy-mallia, sekä [[../lessons/systeemiajattelun-perusteet|Systeemiajattelun perusteissa]] osana dynaamista tasapainoa ja häiriöiden dynamiikkaa.
Lähteet
- Holling, C. S. (1973). Resilience and Stability of Ecological Systems. Annual Review of Ecology and Systematics, 4, 1–23.
- Walker, B., Holling, C. S., Carpenter, S. R. & Kinzig, A. (2004). Resilience, adaptability and transformability in social–ecological systems. Ecology and Society, 9(2), 5.
- Folke, C. (2006). Resilience: The emergence of a perspective for social–ecological systems analyses. Global Environmental Change, 16(3), 253–267.
- Gunderson, L. H. & Holling, C. S. (toim., 2002). Panarchy: Understanding Transformations in Human and Natural Systems. Island Press.
- Masten, A. S. (2001). Ordinary magic: Resilience processes in development. American Psychologist, 56(3), 227–238.
Aiheeseen liittyy
- robustness
- disturbance
- homeostasis
- [[adaptation]]
- complex-adaptive-system
- phase-transition
- [[redundancy]]
- feedback
- bifurcation
- self-organization