walking-meditation
Määritelmä
Walking meditation (suom. kävelymeditaatio) on meditaatiokäytäntö, jossa tarkkaavuus ohjataan kävelyn liikkeisiin ja jalkojen sekä maan väliseen kontaktiin. Toisin kuin tavallinen kävely, se ei ole keino päästä paikasta toiseen, vaan itse kävelystä tulee meditaation kohde.
Käytäntö jakautuu karkeasti kahteen tyyliin:
- Perinteinen hidas kävelymeditaatio — erittäin hidas, lähes pysähtelevä liike, jossa jokainen vaihe eritellään: nostaminen, siirtäminen, laskeminen.
- Arkinen walking meditation — normaalin vauhdin kävely, jossa huomio pysyy jalkojen liikkeessä ja ympäristön aistimuksissa.
Kävelymeditaatio on theravada-buddhalaisuuden perinteinen vastapari istumameditaatiolle. Burmalaisten metsäerakkakoulujen (forest tradition) opettajat ovat erityisesti tunnettuja sen kehittäjinä. Nykyaikaisessa mindfulness-terapiassa kävelymeditaatiota käytetään istumisvaikeuksien, kroonisen kivun ja traumaperäisen ylivirittymisen hoidossa.
Alkuperä
Sana walking meditation on suora käännös palin termistä cankamana (pali: caṅkamana), joka tarkoittaa "kävelyä edestakaisin". Buddhalaisperinteen mukaan Buddha itse kehotti harjoittajia vaihtelemaan istumisen ja kävelyn välillä — pitkä yhtäjaksoinen istuminen ilman kävelyä aiheutti fyysistä kipua ja uneliaisuutta, jotka estivät keskittymisen.
Etymologia:
- Pali cankamana < sanskritin caṅkramaṇa < juuri caṅkram ("kävellä, astua"). Sama juuri tuottaa palin sanan cankama ("käytävä"), joka on monien luostareiden käytävien nimi.
- Englannin walking < keskiajan englannin walken < muinaisgermaanin *walkaną ("kieriä, vaeltaa") — merkitys "liikkua jalan" vakiintui vasta 1300-luvulla.
- Englannin meditation < latinan meditatio < meditari ("miettiä, harjoitella").
Klassinen opetus kävelymeditaatiosta on kirjattu Visuddhimagga-teokseen (5. vuosisata), jossa Buddhaghosa kuvaa neljä kohdetta: kävelyn erittely vaiheisiin, "pitkä askel / lyhyt askel" -tietoisuus, hidas hengitys ja mielen kirkkauden ylläpito. Thaimaalaisessa metsäperinteessä (Ajahn Chah, Ajahn Sumedho) kävelystä tuli yhtä tärkeä kuin istumisesta. Japanilaisessa zen-perinteessä kinhin (経行, "sutrilla kävely") on lyhyt, rituaalinen versio, jossa istumisjaksojen välissä kävellään hitaasti zendon ympäri.
Miten liittyy muihin käsitteisiin
- meditation — kävelymeditaatio on yksi meditaation muoto.
- walking-meditation itse — tämä tietosanakirjan sivu.
- drishti — kävelymeditaatiossa kohdennettu katse auttaa pitämään mielen vakaana.
- presence — kävelymeditaatio vahvistaa läsnäoloa arjessa.
- mindfulness — kävelymeditaatio on mindfulness-harjoitus, joka ei vaadi erityistä asentoa.
- zazen-linkki — japanilaisen zenin istumameditaation serkku; kinhin on niiden yhdistelmä.
- stillness — liikkeen kautta saavutettava hiljaisuus.
Missä oppitunneissa käsitellään
Kävelymeditaatiota käsitellään oppitunnissa 0005 — Mindfulness: ajatus vs. minä tarkkaavuuden liikkuvana ankkurina. Lisäksi sitä voidaan soveltaa oppitunnin 0006 — Käyttäytymisen aktivointi yhteydessä, jolloin arkinen liikkuminen muuttuu säätelyn keinoksi.
Esimerkki
Perinteinen hidas versio (10–20 minuuttia): valitse rauhallinen, noin 10 metriä pitkä suora reitti — ulkona polku tai sisällä hiljainen käytävä. Seiso aloituspisteessä, kädet selän takana tai vartalon vierellä. Hengitä muutama kerta rauhassa. Kun lähdet liikkeelle, hidasta kävely äärimmäisen hitaaksi. Nosta oikea jalka: tunne jalkaterän irtoaminen maasta, säären liike, kantapään laskeutuminen, varpaiden kosketus. Toista vasemmalla. Kun saavut pään, seiso hetki, hengitä, käänny ja palaa. Jos mieli lähtee ajatuksiin, palaa jalkojen liikkeeseen. Tämä ei ole hengellistä suorittamista — se on kehon liikkeen tarkkaa, toistuvaa tutkimista.