shikantaza

Käsite · zen-buddhalaisuus · zazen-linkki · oleminen ilman kohdetta

Määritelmä

Shikantaza (jap. 只管打座, "vain istua") on japanilaisen zen-buddhalaisuuden, erityisesti sōtō-koulukunnan, ydinmeditaatiomenetelmä. Siinä ei käytetä erityistä kohdetta (kuten hengitystä, mantraa tai koania), ei pyritä mihinkään tilaan eikä hylätä ajatuksia. Harjoittaja vain istuu, hereillä ja avoimena.

Shikantazan ydinpiirteet:

1. Ei kohdetta, ei tekniikkaa — eroaa ānāpānasatista (hengitys) ja koan-zenistä (kysymys).
2. Täysi valppaus ilman kiinnittymistä — ajatuksia syntyy ja katoaa ilman niiden seuraamista.
3. Avoimuus kaikelle kokemukselle — ärsykkeet, tunteet ja kehon tuntemukset saavat olla, ilman tuomitsemista.
4. Asennon vakaus — selkä suorana, kädet cosmic mudrassa (vasen käsi oikean päällä, peukalot kevyesti vastakkain).

Käytännössä shikantaza ei ole "tyhjää istumista", vaan jatkuvaa heräämistä hetki hetkeltä ilman mielen sisältöjen tarttumista.

Alkuperä

Sana shikantaza koostuu neljästä merkistä:

• shikan (只管) — "vain, ainoastaan, yksinomaan"
• za (坐) — "istua", mutta myös "zen" (za-zen = istumameditaatio)
• Kirjaimellisesti: "vain istua"

Käsite tuli tunnetuksi Dōgen (1200–1253) ansiosta, sōtō-zenin perustajan, jonka pääteoksessa Shōbōgenzō ("Todellisen dharman silmävarasto") shikantaza esitetään kaiken zenin ja kaiken buddhalaisuuden lähtökohtana. Dōgenin mukaan shikantaza on valaistuminen — ei keino siihen, ei harjoitus sitä kohti. Lause "Body and mind drop off" (shinjin datsuraku, 身心脱落) kuvaa tilaa, jossa erillinen "minä" lakkaa olemasta karkeasti tarttumalla.

Historiallisesti menetelmä juontaa kuitenkin kiinalaiseen Caodong-koulukuntaan (kiin. Cáodòng, 曹洞) Tang-dynastian aikaan (8.–9. vuosisata). Dōgen opiskeli Kiinassa ja toi perinteen Japaniin. Kiinalaiset mestarit, kuten Dongshan Liangjie ja Caoshan Benji, kehittivät "hiljaisen valaistumisen" käytäntöä vastapainoksi aktiivisemmille koan-menetelmille.

Miten liittyy muihin käsitteisiin

• meditation — shikantaza on meditaation äärimmäisen pelkistetty muoto.
• shikantaza itse — tämä tietosanakirjan sivu.
• zazen-linkki — shikantaza on zazen; termit ovat käytännössä synonyymejä sōtō-zenissä.
• witness — shikantaza viljelee "todistajan" tietoisuutta ilman sen ylläpitämistä.
• presence — shikantaza on läsnäolon harjoittamista ilman sisältöä.
• stillness — sisäinen ja ulkoinen hiljaisuus yhdistyvät.
• Verrattuna anapanasatiin: siinä missä ānāpānasatilla on selkeä kohde (hengitys), shikantazalla ei ole.

Missä oppitunneissa käsitellään

Shikantazaa käsitellään oppitunnissa 0005 — Mindfulness: ajatus vs. minä, jossa tarkastellaan tarkkaavuuden kohteettomuutta ja "minän" luonnetta. Käsitettä sivutaan myös oppitunnissa 0007 — Itsemyötätunto hyväksynnän ja antautumisen muotona.

Esimerkki

Perinteinen aloitus (sesshoin, sesshin tai päivittäinen zazen): istu lootusasennossa tai tuolilla, selkä suorana. Kädet cosmic mudrassa vatsan kohdalla. Silmät puoliavoinna, katse noin metrin päähän lattiaan. Hengitä nenän kautta luonnollisesti. Älä seuraa hengitystä. Älä työnnä ajatuksia pois. Anna niiden tulla ja mennä kuin näytön päällä olevat tekstit. Kun huomaat tarttuneesi ajatukseen, palaa vain istumiseen — ei palaamista minnekään, vain nykyhetkeen. Istu aluksi 20 minuuttia, pidennä aikaa vähitellen 45 minuuttiin. Dōgenin mukaan shikantaza ei ole mitään erityistä: "Jos etsit Buddhaa, Buddha tulee sinäksi. Jos etsit itseäsi, itsesi tulee Buddhaksi."

Aiheeseen liittyy

• meditation
• shikantaza
• [[zazen-linkki|zazen-linkki]]
• witness
• presence
• stillness

Lähteet: Eihei Dōgen — Shōbōgenzō (1253), erityisesti "Zazenshin" ja "Fukanzazengi"; Kōshō Uchiyama — Opening the Hand of Thought (1993); Taizan Maezumi & Bernie Glassman — The Hazy Moon of Enlightenment (1998); Heinrich Dumoulin — Zen Buddhism: A History, vol. 2 (1990).