Sointi · noin 14 min + 3 min harjoitus
Kantavuus syntyy muodosta, ei voimasta.
Oopperalaulaja kuuluu orkesterin yli ilman mikrofonia, vaikka orkesteri on voimakkaampi. Syy on se, mihin taajuuksiin laulajan energia keskittyy.
Lähde ja suodin
Äänihuulet tuottavat perustaajuuden ja sen monikerrat eli osasävelet. Kurkku, suu ja huulet muodostavat ääntöväylän, joka vahvistaa joitain taajuuksia ja vaimentaa toisia. Vahvistuvia alueita kutsutaan formanteiksi. Kaksi alinta formanttia määräävät pitkälti, mikä vokaali kuuluu: ”ii” ja ”aa” eroavat juuri niiden kohdalta.
Laulajan formantti
Sundberg (1974) kuvasi klassisesti koulutettujen miesten äänissä voimakkaan energiahuipun noin 2,5–3,5 kHz:n alueella. Se syntyy, kun kolmas, neljäs ja viides formantti kasautuvat lähelle toisiaan. Sundbergin mukaan tämä edellyttää muun muassa, että kurkunpään yläpuolinen ahdas putki on kapea suhteessa nieluun, mikä yleensä tarkoittaa matalaa kurkunpäätä.
Orkesterin energia on voimakkaimmillaan noin 0,5 kHz:n tienoilla ja heikkenee ylöspäin. Siksi 3 kHz:n alueen huippu erottuu orkesterista.
Kaikilla ei ole sitä, eikä tarvitse olla
Laulajan formantti on selvimmin klassisilla mies- ja altoäänillä. Weiss, Brown ja Morris (2001) eivät löytäneet sopraanoilta samanlaista selvää formanttikasaumaa. Korkeilla sävelillä sopraanot saavat kantavuutta muilla keinoilla. Mikrofonilla laulettavassa pop- ja rytmimusiikissa ei tarvita orkesterin ylittämistä, joten ihanteellinen sointi on toinen. Kirkkausmittari ei siis ole ”hyvän laulun” mittari, vaan yksi värinapa.
Mitä kirkkausmittari mittaa
Työkalu laskee singing power ratio -luvun (Omori ym. 1996): spektrin voimakkaimman huipun 2–4 kHz:n alueella verrattuna voimakkaimpaan huippuun 0–2 kHz:n alueella. Luku on yleensä negatiivinen. Mitä lähempänä nollaa se on, sitä enemmän energiaa on ylätaajuuksilla. Omori ym. havaitsivat luvun olevan suurempi koulutetuilla laulajilla kuin kouluttamattomilla.
Lukemaan vaikuttavat myös vokaali (”ii” on kirkkaampi kuin ”uu”), sävelkorkeus ja mikrofoni. Vertaa siis vain omia lukemiasi samalla laitteella ja samalla vokaalilla.
Mitä kokeilla
- Ng-silta. Laula ”ng” (kuten sanan ”kenkä” keskellä) ja avaa se hitaasti ”aa”:ksi. Kirkkaus säilyy usein avautumisen jälkeen.
- Vokaali ”ää” → ”aa”. Kapeampi vokaali on helpompi saada soimaan. Siirry kohti avointa vokaalia niin, että soinnin tunne pysyy.
- Haukotuksen alku. Haukotuksen alun avara nielu madaltaa kurkunpäätä hieman. Älä vie sitä täyteen haukotukseen: liian matala kurkunpää ja painettu kieli tummentavat ja vaimentavat äänen.
- Älä hae kirkkautta puristamalla. Jos ääni kirkastuu mutta kurkku kiristyy, mittari näyttää ”hyvää” väärästä syystä.
Sanontoja kuten ”laula naamioon” tai ”maskiin” käytetään laulunopetuksessa usein. Ne kuvaavat tuntemusta, eivät sitä, mistä ääni fysikaalisesti syntyy. Resonanssi syntyy ääntöväylässä, ei poskionteloissa.
Harjoitus: vokaalikartta
Avaa vapaa laulu. Laula yksi mukava sävel 4 sekuntia kullakin vokaalilla ja kirjaa kirkkauslukema (dB) lopusta.
Lähteet
- Suositeltu ensisijainen lähde: Sundberg, J. (1974). Articulatory interpretation of the “singing formant”. Journal of the Acoustical Society of America, 55(4), 838–844.
- Omori, K., Kacker, A., Carroll, L. M., Riley, W. D. & Blaugrund, S. M. (1996). Singing power ratio: quantitative evaluation of singing voice quality. Journal of Voice, 10(3), 228–235.
- Weiss, R., Brown, W. S. & Morris, J. (2001). Singer's formant in sopranos: fact or fiction? Journal of Voice, 15(4), 457–468.