Hengitys · noin 12 min + 4 min harjoitus

Kun paine muuttuu, sävel muuttuu.

Ilmanpaine äänihuulten alla vaikuttaa sekä voimakkuuteen että sävelkorkeuteen. Moni ”matala loppu” on oikeastaan hiipuvaa ilmanpainetta.

Fysiikka lyhyesti

Ääni syntyy, kun keuhkoista tuleva ilma saa äänihuulet värähtelemään. Äänihuulten alla olevaa painetta kutsutaan subglottiseksi paineeksi. Kun se kasvaa, ääni voimistuu. Samalla myös sävelkorkeus nousee, vaikka et muuttaisi muuta.

Titze (1989) mallinsi ja mittasi tätä ilmiötä. Hänen mukaansa perustaajuus nousee tyypillisesti muutaman hertsin jokaista painesenttimetriä (cmH₂O) kohden. Ilmiö on voimakkaampi, kun äänihuulet ovat löysempiä, eli usein matalalla ja hiljaa laulaessa.

Paine kasvaaÄäni voimistuu ja sävel nousee hiukan. Tuloksena terävä, työnnetty sävel.

Paine laskeeÄäni hiljenee ja sävel laskee. Tuloksena matala loppu, joka ”kuolee”.

Paine pysyyVoimakkuus ja sävel pysyvät. Tähän pyritään pitkillä sävelillä.

Tahallinen muutosCrescendo tai diminuendo, jossa sävel pidetään paikallaan muuttamalla muuta säätöä.

Mitä voimakkuusmittari mittaa

Harjoitustyökalun mittari näyttää, kuinka voimakkaana mikrofoni kuulee äänesi (dBFS). Se ei mittaa ilmanpainettasi eikä ”tukeasi”. Lukemaan vaikuttavat myös etäisyys, suunta ja mikrofoni: jos etäisyys mikrofoniin kaksinkertaistuu, taso laskee noin 6 dB.

Hyödyllinen lukema on siksi vaihtelu: kuinka paljon taso heiluu sekunnin aikana, kun pää pysyy paikallaan. Jos vaihtelu on pientä (noin ±1–2 dB), myös paine on todennäköisesti tasainen.

Kovempi ei ole parempi

Tavoitteena on tasainen taso, ei suuri. Jos ääni käheytyy, kurkku kipeytyy tai joudut ponnistamaan, lopeta ja jatka hiljempaa. Toistuva painaminen on yleinen syy äänen väsymiseen.

Käytännön keinoja

Hengitä alas ja sivuille. Anna kylkien ja vatsan laajentua sisäänhengityksessä niin, että hartiat eivät nouse.
Pidä laajentuma. Anna kylkien palautua hitaasti laulun aikana, äläkä päästä niitä romahtamaan heti alussa. Klassisessa laulussa tästä käytetään nimeä appoggio.
Kokeile pillillä tai ”vvv”-äänteellä. Puoliksi suljettu suu tasaa painetta ja tekee hiipumisen helpoksi huomata.
Suunnittele fraasin loppu. Lopeta sävel ennen kuin ilma loppuu. Viimeinen kolmannes ei saa olla hätätilanne.

Harjoitus: tasainen taso, tasainen sävel

Avaa pitkät sävelet. Pidä mikrofoni samalla etäisyydellä koko ajan. Katso jokaisen sävelen lopussa vaihtelulukemaa ja kohdesävelen viivaa.

1. Mikä oli tyypillinen vaihtelu (±dB) sävelen loppupuolella? 2. Painuiko sävel loppua kohti? Millä sävelillä? 3. Laula kierros uudelleen niin, että lopetat jokaisen sävelen jo kahden kolmasosan kohdalla hengityksestä. Mitä muuttui?

Lähteet

Suositeltu ensisijainen lähde: Titze, I. R. (1989). On the relation between subglottal pressure and fundamental frequency in phonation. Journal of the Acoustical Society of America, 85(2), 901–906.
Sundberg, J. (1987). The Science of the Singing Voice. Northern Illinois University Press. (Hengitys ja paineen säätö laulussa.)

← Edellinen · Seuraava: resonanssi ja kirkkaus →